Usein kysytyt kysymykset

Kani mielletään yhä liian usein helppona ensilemmikkinä, vaikka todellisuudessa se on yksi vaativimmista lemmikeistä. Kanin hyvinvointi rakentuu useasta toisiinsa kietoutuvasta osa-alueesta: riittävästä liikkumatilasta, monipuolisista virikkeistä, lajitoverin seurasta, eksoottisesta/kaniosaavasta eläinlääkäristä sekä tarkasta, heinäpohjaisesta ruokavaliosta.

Kani on herkkä ja stressille altis saaliseläin, jonka kommunikaatio on hienovaraista ja vaikeammin tulkittavaa verrattuna esimerkiksi koiriin. Kanin käyttäytyminen ei aina ole helposti luettavissa, mikä lisää virhetulkintojen riskiä. Myös sopivan kanikumppanin löytäminen voi joskus olla vaativa prosessi.

Vaikka leikatut kanit oppivat usein nopeasti käyttämään vessalaatikkoa, virikkeellinen ja lajityypillinen elinympäristö tuo mukanaan väistämättä sotkua. Heinää, kuiviketta ja nakerreltavaa materiaalia kulkeutuu helposti ympäri asuntoa, kun kaneilla on tilaa touhuta kuten niiden kuuluukin.

Kani mielletään usein sopivaksi ensilemmikiksi lapselle, vaikka kyseessä on eläin, jonka hoito vaatii aikuiselta pitkäjänteistä sitoutumista ja perehtymistä. Kanit ovat herkkiä saaliseläimiä, jotka eivät pidä nostelusta tai sylissä olemisesta, ja osa kaneista ei myöskään kaipaa silittelyä. Kanit reagoivat helposti koviin ääniin, äkkinäisiin liikkeisiin ja arjessa tapahtuviin muutoksiin. Kanit ja etenkään pienet lapset eivät siis usein ole hyvä yhdistelmä.

Kani päätyy lapselle valitettavan usein heräteostoksena – ilman, että ymmärretään sen tarvitsevan muun muassa paljon tilaa, toisen kanin seuraa ja mahdollisuuden lajityypilliseen elämään. Myös kanien hoito voi tulla yllättävän kalliiksi: eläinlääkärikäynnit maksavat usein satoja euroja.

Kanien hyvinvointi on aina aikuisen vastuulla. Aikuisen tehtävä on myös perehtyä siihen, mitä kanit tarvitsevat voidakseen hyvin. Lapsi voi osallistua hoitoon, mutta yksin hän ei voi kantaa vastuuta elävästä, herkästä eläimestä. Kanien ja pienten lasten vuorovaikutusta onkin tärkeää valvoa aina..

Kuten myös kissat ja koirat, kanit voivat hyvin kulkea vapaana asunnossa kunhan asunnosta tekee kaneille turvallisen. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki johdot tulee piilottaa tai suojata sekä laittaa huonekasvit ja muut kaneille mahdollisesti vaaralliset asiat pois niiden ulottuvista. Portaiden välit tulee peittää, jotta kanit eivät voi tippua niistä. Kaneja ei myöskään koskaan saa päästää esimerkiksi syömään ihmisten ruokia.

Mikäli asunnon turvalliseksi tekeminen ei ole mahdollista, voi kaneille tarjota oma, turvallisen huoneen tai ison, minimissään 3m x 2m aitauksen (kahta kania kohden).

Vastoin yleistä harhaluuloa kani ei voi asua häkissä, vaan tarvitsee vähintään 3m x 2m tilan käyttöönsä ympäri vuorokauden. Vaikka Suomen eläinsuojelulaissa kanien pitäminen häkissä on sallittua, häkissä kani passivoituu ja voi jopa masentua, kehittää häiriökäyttäytymistä tai saada fyysisiä terveysongelmia.

Kanit juoksentelevat ja hyppelevät eli tekevät "binkejä". Näitä nopeita spurtteja ja loikkia varten tilaa on oltava reilusti.

Kanien ylläpito on yllättävän kallista suhteessa niiden edulliseen hankintahintaan. Jokaiselle kanille kannattaa ottaa vakuutus, joka on noin 100-250€ kania kohden vuositasolla. Kannattaa myös muistaa, että vakuutuksesta huolimatta eläinlääkärikustannuksia tulee vuosittaisista rokotuksista ja perustarkastuksista, vakuutuksen korvauskaton ylittävistä käynneistä sekä vakuutuksesta pois rajatuista asioista.

Yksi klinikkakäynti voi helposti olla satoja euroja — joskus jopa tuhansia. Ja mikäli kaneja ei ole valmiiksi leikkautettu eläinsuojeluyhdistyksen tai muun luovuttajan taholta, on varauduttava maksamaan jokaisen kanin leikkauksesta noin 200-500€ riippuen eläinlääkäriasemasta.

Kanien päivittäiset asiat kuten heinän, kuivikkeet, pelletit ja tuoreruoan sen sijaan voi saada melko edullisestikin, jos ostaa suoraan tuottajalta. Laadukkaasta nettikaupasta tilaamalla näihin kannattaa kuitenkin laskea menevän noin 70-100€ kuukaudessa kahta kania kohden.

Kaneja täytyy olla aina vähintään kaksi, joten tämä tulee aina ottaa huomioon budjettia laskiessa.

Leikkaamaton kani tyypillisesti merkkailee enemmän kuin leikattu kani, joten kanit kannattaa siitäkin syystä leikkauttaa. Mikäli leikattu kani papanoi ympäriinsä, kannattaa kanin aluetta rajata aitauksella hetkeksi ja siirtää papanat ja mahdolliset pissat aina lattialta vessalaatikkoon. Myös itse vessalaatikon siirtäminen voi auttaa. Kun kani oppii tekemään tarpeensa vessalaatikkoon, voi aitauksen ottaa pois.

Tyypillisesti leikattu kani osaa tehdä tarpeensa vessalaatikkoon tai sen voi normaalisti opettaa siihen. Joskus satunnaisia papanoita voi kuitenkin löytyä muualta "vessakouluttamisesta" huolimatta. Leikattu kani voi merkkailla esim. mikäli kanilla on haju-/näköyhteys kaneihin, jotka eivät ole kavereita tämän kanssa.

‍Huomioithan, että mikäli leikattu kani pissaa tai kakkaa paljon vessalaatikon ulkopuolelle ilman selkeää syytä, tulisi kani viedä eläinlääkärin tarkastettavaksi, jotta voidaan sulkea pois erilaiset terveysongelmat.

Kanit ovat sosiaalisia yhdyskunta- ja saaliseläimiä, jotka eivät luonnossa koskaan elä yksin. Lajitoverin seura on yksi kanin viidestä hyvinvointitarpeesta ja oleellista sen hyvinvoinnille: kanikaveri tuo turvaa ja antaa mahdollisuuden toteuttaa luonnollista käyttäytymistä. Jokainen kani tarvitsee siis vähintään yhden kanikaverin, jonka kanssa tulee toimeen. Aiheesta voi lukea lisää täältä.

Kaksi kania tarvitsee vähintään 3m x 2m x 1m tilan käyttöönsä ympäri vuorokauden. Mikäli kaneja on enemmän kuin kaksi, tilan määrää tulisi lisätä entisestään.

Kaneja ei koskaan tulisi lukita häkkiin – häkissä kani passivoituu ja voi jopa masentua ja saada fyysisiä terveysongelmia. Jos mahdollista, suosittelemme tarjoamaan kaneille oman huoneen tai suojaamaan asunnon niin, että kanit voivat kulkea asunnossa täysin vapaana.

Mikäli kani lakkaa syömästä, tilanne on aina kiireellinen. Kani on siis vietävä eläinlääkärin akuuttivastaanotolle — etenkin, jos on kulunut yli kaksi tuntia siitä, kun kani on viimeksi syönyt. Syyn selvittäminen ja nopea hoito voivat pelastaa hengen: yksi yleisimmistä syömättömyyden aiheuttajista on ähky eli suolilama, joka ilman hoitoa johtaa erittäin todennäköisesti kanin kuolemaan.

Diagnoosia ei voi tehdä kotona, eikä hoitoa voi siirtää seuraavaan päivään – viivyttely voi olla kohtalokasta.

Muista myös, että eläinlääkärikäynnille kannattaa ehdottomasti aina ottaa mukaan myös kanikaveri, vaikka vain toisella olisi hätä. Kanit tuovat toisilleen turvaa, ja yksin jääminen tai uudet hajut kaverissa voivat aiheuttaa stressiä ja jopa tappelun palatessa kotiin.

Kaneilla tulisi siis olla saatavilla ympäri vuorokauden ainakin seuraavat asiat:

1. Kaneille tarkoitettuja, nakerreltavia leluja, esim. pajuleluja.
‍
2. Heinä toimii kanille myös virikkeenä. Heinää tuleekin olla kanin saatavilla aina.
‍
3. Piilopaikkoja kuten tunneleita ja mökkejä.
‍
4. Tasoja, joiden päälle kani voi turvallisesti hypätä.
‍
5. Kaivuulaatikko.

6. Pehmeitä mattoja, jotta juoksentelu ja hyppiminen eivät vauroita kania.

Heinän lisäksi kaikista tärkein virike kanille on kuitenkin aina sopivan lajitoverin seura ja mikään yllä olevista virikkeistä ei voi korvata tätä.

Kaikki kanit tulee leikkauttaa ja rokottaa vuosittain RHD-viruksia ja myksomatoosia vastaan. Rokotus on uusittava kerran vuodessa, vähintään kolme viikkoa ennen edellisen voimassaolon päättymistä.

Vaikka kanit eläisivät sisällä, riski tartunnoista ei poistu: taudinaiheuttajat voivat kulkeutua kotiin esimerkiksi hyönteisten, ihmisten tai kontaminoituneen ruoan mukana. Kanien yhdistelmärokote suojaa tehokkaasti verenvuotokuumetta aiheuttavalta RHD-virukselta sekä myksomatoosilta, jonka oireita ovat muun muassa silmäluomien tulehdus, pään turvotus ja ihoon ilmestyvät kyhmyt.

Julkaisumme kanien leikkauttamisesta voit lukea täältä.

Kanin ruokavalion tärkein osuus on heinä, jonka tulisi kattaa 85% koko ruokavaliosta. Heinää ei saa koskaan päästää loppumaan, vaan sitä on oltava tarjolla aina. Riittävä heinän kulutus ennaltaehkäisee esimerkiksi ruoansulatus- ja hammasongelmia.

Heinän lisäksi kanien ruokavaliosta noin 10% tulisi koostua kaneille sopivista yrteistä ja vihanneksista. Pellettien osuus kanien ruokinnasta tulisi olla vain 5%. Myslisekoitusta kaneille ei tulisi syöttää lainkaan.

1. Jos kanin heinän kulutus on liian vähäistä, varaa aika kaniosaavalle eläinlääkärille. Ensin on syytä sulkea pois terveydelliset syyt, jotka voivat vaikuttaa kanin heinän kulutukseen. Jos kani lakkaa kokonaan syömästä, suuntaa päivystykseen.

2. Syötä erilaisia heiniä lisäämään kanien ruokahalua.

3. Heinän sekaan voi lisätä kaneille sopivia, kuivattuja yrttejä/kasveja lisäämään kanin ruokahalua.

4. Laita heinää tarjolle useaan eri paikkaan ja myös esimerkiksi purulelujen sisälle. Kanit syövät mieluiten maasta, joten laita heinää telineen lisäksi myös kanin vessalaatikkoon kuivikkeen päälle.

5. Älä syötä kaneille sokeripitoisia herkkuja kuten marjoja, hedelmiä tai porkkanaa. Ne vähentävät kanin mielenkiintoa heinää kohtaan, sekoittavat kanin suolistobakteerien tasapainoa ja lisäävät suolilaman riskiä.

5. Varmista, että kanilla on lajitoveri. Lajitoverin kanssa elävät kanit kuluttavat tyypillisesti enemmän heinää kuin yksin elävät kanit.

Kaneja ei ole suositeltavaa ulkoiluttaa valjaissa. Kaneja voi kuitenkin ulkoiluttaa ilman valjaita niille tutulla ja turvallisella, aitauksella rajatulla alueella. Lue lisää kanien turvallisesta ulkoiluttamisesta täältä.

Kaneja ei voi vain laittaa häkissä tai aitauksessa asumaan ulkona, vaan ne tarvitsevat pedoilta suojatun ulkotilan lisäksi ison, eristetyn suojan. Ulkokaneille tulee aina tarjota iso, lämpöeristetty lepopaikka. Talviolosuhteissa hyvin eristetty, vedoton ja kuiva nukkumapaikka, täynnä hyvää pehmustetta ja kaverin kehon lämpöä, on useimmissa olosuhteissa riittävä. Kesäisin on pidettävä huolta, että kaneilla on riittävästi mahdollisuuksia viilentymiseen.

Ulkona asuvilla kaneilla on samat minimitilavaatimukset kuin muillakin lemmikkikaneilla eli 3m x 2m x 1m (kahta kania kohden).

Huom! Kanit ovat erittäin herkkiä lämpötilojen muutoksille, joten ethän siirrä kaneja kesken talven sisältä ulos tai toisinpäin, ellei lämpötilaa ole mahdollista muuttaa asteittain, vähän kerrallaan.

‍‍Lue lisää kanien ulkotilan suunnittelusta täältä ja ulkokanien talvehtimisesta täältä.