Kanien yhdistäminen

Kanit ovat luonnostaan reviiritietoisia eläimiä, eivätkä ne luota uusiin, itselleen tuntemattomiin kaneihin — etenkin jos kohtaaminen tapahtuu kanien reviirillä. Samalla kanit ovat kuitenkin sosiaalisia yhdyskuntaeläimiä, joilla on vahva tarve lajikumppanin seuralle. Jotta ne voivat elää turvallisesti yhdessä, kanit tulee "bondata" eli yhdistää neutraalilla alueella, joka ei kuulu kummallekaan kanille.

Bondaaminen antaa kaneille valvotun, neutraalin tilan, jossa ne voivat selvittää keskinäisen hierarkiansa. Tämän tilan tulisi olla riittävän suuri, jotta kanit voivat tarvittaessa ottaa omaa tilaa, mutta ei niin laaja, että ne voivat täysin vältellä toisiaan tai jakaa alueen omiksi reviireikseen.

Yhdistämisprosessia seurataan tarkasti, jotta voit kanien huoltajana tarvittaessa puuttua tilanteeseen estääksesi mahdolliset tappelut tai loukkaantumiset. Seuraamalla kanien kanssakäymistä ymmärretään myös, onko kyseinen kanipari tai -ryhmä toisilleen sopiva.

Mitä tulee huomioida ennen kanien bondaamista?

Kaikki kanit on suositeltavaa steriloida ja kastroida noin 6-8 viikkoa ennen bondaamista. Tämä vähentää hormonaalista käytöstä, kuten aggressiivisuutta ja merkkailua, ja luo perustan onnistuneelle yhdistämiselle.

Nuoret, leikkaamattomat kanit voivat aluksi tulla toimeen hyvin, mutta murrosiän saavuttaessaan hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa isoja konflikteja ja rikkoa aiemmin muodostuneen siteen. Siksi on järkevintä yhdistää aikuiset, leikatut kanit. Standardi-suosituksena on yhdistää leikattu naaras ja leikattu uros — ja kaniryhmien kohdalla useampi leikattu naaras ja yksi leikattu uros. Leikkaamattomia uroksia ei koskaan tulisi pitää yhdessä.

On myös tärkeää varmistaa, että kaikki kanit ovat terveitä. Piilevät terveysongelmat voivat aiheuttaa stressiä ja aggressiivista käytöstä bondauksen aikana.

Kaksi yleistä metodia kanien yhdistämiseen

Kanien yhdistämisestä ei ole juurikaan tutkittua tietoa, mutta käytännön kokemukset ja rescuetyön asiantuntijat tarjoavat arvokasta tietoa onnistuneista menetelmistä. Nämä ohjeistukset perustuvat pitkäaikaiseen työhön kanien parissa, jossa on nähty, mikä toimii ja mikä ei.

Jos kumpikaan metodi ei yksinään sovi sinulle ja kaneillesi, voit myös yhdistää molempien lähestymistapojen elementtejä.

Sessiot

RWAF:n suosittelema lähestymistapa etenee vaiheittain. Siinä kanit tutustuvat toisiinsa rauhallisesti ilman suoraviivaista kontaktia heti alussa.

Vaiheet:

  1. Vierekkäinen asuttaminen: Ennen varsinaista bondaamista kanit asetetaan asumaan vierekkäin, mutta turvallisesti erilleen. Aitaukset on sijoitettava niin, että kanit eivät voi vahingoittaa toisiaan, mutta näkevät ja haistavat toisensa.
  2. Hajujen vaihto: RWAF suosittelee kanien alueiden, vessalaatikoiden ja lelujen vaihtamista, jotta ne tottuvat toistensa hajuun.
  3. Ensitapaaminen: Kun kanit vaikuttavat rauhallisilta, ne voivat kohdata valvotusti neutraalilla alueella, joka ei ole kummankaan kanin reviiriä. RWAF suosittelee sijoittamaan alueelle virikkeitä kuten useita kasoja heinää ja useita piilopaikkoja. (Piilopaikoissa oltava useampi uloskäynti.)
  4. Sessioiden pidentäminen: Kohtaamisten kestoa lisätään vähitellen. Kun kanit tulevat toimeen ilman konflikteja ja osoittavat positiivisia merkkejä, kuten toistensa pesemistä tai yhdessä makoilua, sessioista siirrytään jatkuvaan yhteiseloon — jota on myös tärkeää valvoa alkuvaiheessa, jotta varmistutaan onnistuneesta "bondauksesta".

Plussat:

  • Voi vähentää yhdistämiseen liittyvää stressiä kanien hoitajalle ja sopii joustavammin aikatauluihin.
  • Kanien vierekkäin asuttaminen ennen yhdistämistä antaa kaneille enemmän aikaa sopeutua toisiinsa.
  • Neutraali alue ja esimerkiksi useat heinäkasat edistävät kanien onnistunutta yhdistämistä.

Miinukset:

  • Jatkuva erottaminen voi aiheuttaa kaneille stressiä, eikä välien selvittely pääse kunnolla etenemään. Voi olla hyvin hidas tapa yhdistää kaneja.
  • Vierekkäin asuttaminen: jos kanit jatkuvasti hyökkivät aitaa päin tai vaikuttavat jännittyneiltä, vierekkäin asuttaminen voi aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyötyä. Kanien tulisi ajan myötä pystyä olemaan rennosti vierekkäisissä aitauksissa.
  • Jos tilaan laitetaan esim. vessalaatikkoja heti ensitapaamisilla, kanit saattavat yrittää puolustaa tätä toisiltaan. (Vessalaatikon tilalla voi käyttää aluksi pissa-alustoja.)

24/7-metodi

Monien ulkomaalaisten kanirescueiden suosittelema suora lähestymistapa, jossa kanit asetetaan yhteen neutraalilla, rajatulla alueella ja niiden annetaan selvittää keskinäinen dynamiikkansa valvonnan alla, ilman keskeytyksiä.

24/7-metodissa kaneja ei tyypillisesti asuteta vierekkäin ennen kuin ne tapaavat toisensa neutraalilla alueella, mutta kaikille kaneille tällainen äkillinen kohtaaminen ilman totuttelua ei välttämättä sovellu – etenkin arat tai traumaattisia kokemuksia läpikäyneet kanit voivat hyötyä vaiheesta, jossa ne asuvat ensin vierekkäin aidan erottamina.

Vaiheet:

  1. Neutraali tila: Kanit asetetaan (riittävän suureksi) rajatulle alueelle, joka on molemmille täysin uusi. Tilaa ei aluksi sisusteta esimerkiksi vessalaatikoilla, jotta vältetään näistä mahdollisesti aiheutuvia riitoja. Heinää levitetään runsaasti ja tasaisesti koko alueelle — ja alle pissasuojia. Piilopaikoissa täytyy ehdottomasti olla useampi uloskäynti.
  2. Ympärivuorokautinen valvonta: Kaneja tulee valvoa tarkasti, jotta mahdollisiin konflikti-tilanteisiin voidaan puuttua nopeasti. (Toisiaan kohtaan aggressiivisia kaneja ei missään tapauksessa tule pitää yhdessä yön yli!)
  3. Tilan laajentaminen: Kun kanit käyttäytyvät rauhallisesti ja osoittavat positiivisia merkkejä, kuten toistensa pesemistä ja vierekkäin makoilua, tilaa aletaan suurentaa ja kaneille tarjotaan hiljalleen esimerkiksi vessalaatikkoja ja pureskeltavia leluja, jos näitä ei vielä ole.

Plussat:

  • Kanit saattavat kaverustua nopeammin, koska eivät joudu eroon toisistaan kesken prosessin.
  • Jatkuva, vahdittu yhdessäolo voi olla stressittömämpää kaneille kuin jatkuva erottaminen ja uudelleen tapaaminen.
  • Neutraali alue ja laajalle levitetty runsas heinä tukevat kanien onnistunutta yhdistämistä.

Miinukset:

  • Vaatii intensiivistä, ympärivuorokautista valvontaa, mikä ei välttämättä sovi kaikille huoltajille.
  • Jos tilan rajaa liian pieneksi, kaneilla ei ole keinoa poistua tilanteesta. Se aiheuttaa kaneille tarpeetonta stressiä ja mahdollisesti myös aggressiota.
  • Täysin tuntematon kani (ei vierekkäiseloa ennen yhdistämistä) ja ympärivuorokautinen prosessi voivat olla liian stressaava yhdistelmä. Korkeat stressitasot lisäävät jännittyneisyyttä ja voivat aiheuttaa aggressiivisuutta sekä altistavat kanin terveysongelmille kuten suolilamalle.
  • Myös mahdollinen virikkeiden rajallisuus heikentää kanien hyvinvointia.

Mikä on normaalia käytöstä kaneja yhdistäessä?

Bondauksessa normaalia on, että kanit selvittävät hierarkiaansa esimerkiksi “humppaamalla”,  jahtaamalla ja näykkimällä toisiaan. Mikäli kanien käytös on kuitenkin selvästi aggressiivista ja ne purevat toisiaan, alkavat tapella hurrikaanin tavoin ympyrässä tai humppaavat toistensa päätä, on kanien interaktioon syytä puuttua.

Kanit voivat pahimmillaan aiheuttaa toisilleen jopa fataaleja haavoja mikäli aggressiiviseen interaktioon ei puututa. Tällaiseen riskialttiiseen interaktioon voi puuttua laittamalla esimerkiksi rikkalapion, pyyhkeen tai paksulla hanskalla varustetun käden kanien väliin. Älä kuitenkaan vedä kaneja irti toisistaan, sillä se voi johtaa lihasrepeämiin.

Vaikka bondaaminen tehdään kanien hyvinvointia kunnioittaen, on se näille silti aina jonkin verran stressaavaa. Ole siis yhteydessä eläinlääkäriin, jos joku kaneista alkaa oireilla syömättömyydellä.

Vältä näitä metodeja

Internetistä löytyy kaikenlaisia bondausneuvoja ja yksiä yleisimmistä ovat kanien kantokopassa pyörivän pesukoneen päälle laittaminen, autoajelulle meneminen tai "forced cuddle sessions", jossa kanit pakotetaan olemaan tiiviisti vierekkäin esimerkiksi pöydällä. Nämä ovat kuitenkin stressibondausta, jota tulisi aina välttää.

Stressibondauksella tarkoitetaan metodeja, jotka estävät kaneja kommunikoimasta toistensa kanssa kaneille tyypillisellä tavalla (esim. liian pieni tila) tai metodeja, joissa pelotellaan kaneja viemällä ne pelottavaan/meluisaan ympäristöön. Myös esimerkiksi kaneille huutaminen ja vesiruiskun käyttö ovat stressibondausta.

Kun kanit on yhdistetty, heidät tulisi viedä myös eläinlääkärin vastaanotolle yhdessä.

Milloin kanit on yhdistetty?

Bondaamista jatketaan niin kauan, että kanit voivat elää harmonisesti yhdessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kanit ovat selvittäneet välisensä hierarkian ja voivat olla rennosti toistensa seurassa ilman konflikteja - positiivisia interaktioita näyttäen.

Kun kanit ovat bondattu, heitä ei tule koskaan erottaa, vaan heidät on aina otettava yhdessä myös eläinlääkärin vastaanotolle. Kanit erotetaan vain siinä tapauksessa, jos heidän välisensä side jostain syystä hajoaa ja alkavat tappelemaan. Tällöin kanien yhdistämistä voi, toki tilanteesta riippuen, yrittää myöhemmin uudelleen.

Jos mahdollista, kanien oma alue kannattaa myös tehdä mahdollisimman neutraaliksi ennen kanien siirtämistä sinne (esim. pesemällä lattiat etikka-vesi -sekoituksella ja pesemällä matot, jne).

Mitä, jos yhdistäminen ei onnistu?

On tyypillistä, että kanien ensireaktio toisensa tavatessaan voi olla hyvinkin negatiivinen, mutta mikäli konflikteja syntyy toistuvasti ja kanien aggressiivinen suhtautuminen toisiaan kohtaan ei laannu, kanit eivät todennäköisesti ole sopiva pari/ryhmä. Tällöin on pohdittava, onko yhdistämisen jatkaminen eettistä ja kanien edun mukaista vai onko kaneille löydettävä sopivammat kanikaverit.

Yhdistämisen tulisi tapahtua aina kanien ehdoilla, eikä kania tule pakottamalla yhdistää yksilön kanssa, jonka kanssa se ei selvästi tule toimeen. Kannattaa myös muistaa, että vaikka kani ei tulisi ensimmäisen tai toisen kaveriehdokkaan kanssa toimeen, se ei tarkoita, etteikö kani tulisi toimeen muiden kanien kanssa. Joskus sopiva lajitoveri voi löytyä vasta useamman yrityksen jälkeen.

Jokainen kani tarvitsee itselleen sopivan lajitoverin, jonka kanssa tuntea turvaa ja toteuttaa luonnollista käyttäytymistä.

Lähteet:

Rabbit Residence Rescue. (n.d.). Rabbit-led bonding

Rabbit Welfare Association & Fund. (n.d.). Pairing up rabbits & bonding

Rabbit Awareness Action Group. (n.d.). Companionship

Rabbit Residence Rescue. (n.d.). Bonding.

Bunny Jackpot Foundation. (n.d.). How do I bond my rabbits?

Blue Cross. (n.d.). Bonding and companionship for rabbits.

PDSA (n.d.) How to help your bunnies bond.

Mailis Kivekäs

Mailis Kivekäs on Kanioppaan perustaja. Hänellä on yhteensä 13 vuoden kokemus lemmikkikanien hoidosta ja käytännön lisäksi hän on perehtynyt kattavasti tutkittuun tietoon kaneista. Työssään Mailis on erikoistunut eläinten hyvinvointiin ja viestintään, jolla lisätään ihmisten tietoisuutta aiheesta.

Tutustu muihin julkaisuihin

Lue lisää aiheesta

some

Seuraa Kaniopasta