Kani mielletään yhä usein helppona lasten lemmikkinä, vaikka se on todellisuudessa yksi vaativimmista lemmikeistä. Kanin hyvinvointi edellyttää riittävän suurta ja virikkeellistä elintilaa, lajitoverin seuraa, kaniosaavaa eläinlääkäriä sekä tarkasti suunniteltua ruokavaliota.

Huolehtimalla kanin lajityypillisistä tarpeista voi ehkäistä sairauksia ja tukea tasapainoista käyttäytymistä – ja samalla luoda eläimelle aidosti hyvän elämän.

Kuinka paljon tilaa kani tarvitsee?

Kanit ovat luonnostaan aktiivisia ja liikkuvia eläimiä. Evoluution myötä niille kehittynyt tarve juosta, hyppiä ja kaivautua liittyy niiden selviytymiseen luonnollisessa ympäristössä. Kun kaneilla ei ole riittävästi tilaa liikkua, tämä luonnollinen käyttäytyminen rajoittuu, mikä aiheuttaa stressiä. Rajoitettu liikkumatila voi myös johtaa erilaisiin terveysongelmiin.

Vastoin yleistä harhaluuloa kani ei voi asua häkissä, vaan tarvitsee vähintään 3m x 2m x 1m tilan käyttöönsä ympäri vuorokauden. Vaikka suomalaisessa eläinten hyvinvointilaissa kanin pitäminen häkissä on sallittua, täyttää tämä tila vain lain vähimmäisvaatimukset – ei kanin hyvinvoinnin tarpeita. Häkki ei mahdollista lajityypillistä liikkumista, ja sen seurauksena kani voi passivoitua, masentua ja jopa sairastua fyysisesti.

Kanit tekevät luonnostaan nopeita spurtteja, hyppivät korkealle ja vaihtavat suuntaa äkillisesti – tekevät niin sanottuja binkejä ja zoomeja. Tällaiset liikkeet eivät onnistu ahtaassa tilassa. Siksi vähimmäissuositus kahdelle kanille on 3m x 2m käytössä ympäri vuorokauden. Mitä aktiivisemmista yksilöistä tai suuremmasta laumasta on kyse, sitä enemmän tilaa tarvitaan.

Mitä kani syö?

Kanin ruokavaliosta 85% tulisi olla korkealaatuista heinää, ruohoa ja kaneille sopivia luonnonkasveja - heinää tulee olle saatavilla koko ajan. Heinän syönti pitää kanin suoliston toiminnassa ja kuluttaa kanin jatkuvasti kasvavia hampaita. Ilman jatkuvaa heinän saantia kani voi helposti saada esimerkiksi suolilaman tai hammasongelmia, jotka voivat pahimmillaan olla jopa fataaleja. Heinässä ei siis tule säästellä, kun puhutaan kanin hyvinvoinnista, vaan sen tulee olla prioriteetti numero yksi. Täältä löydät meidän suosikkiheinämme.

10% kanin ruokavaliosta tulisi koostua kaneille sopivista vihanneksista ja yrteistä. Täältä löydät listan kaneille sopivista supermarketin vihreistä sekä luonnonkasveista.

Vain 5% kanin ruokavaliosta tulisi koostua pelleteistä. Monet eläinkaupat virheellisesti ohjeistavat, että pellettiä voi olla koko ajan tarjolla. Todellisuudessa tällainen pelletin liika syöttäminen voi kuitenkin johtaa moniin ongelmiin kuten kanin ylipainoon ja elintärkeän heinän liian vähäiseen kulutukseen. Nuoret sekä alipainoiset kanit saattavat tarvita enemmän pellettiä kuin terveet aikuiset kanit, mutta konsultoi aina ensin kaniosaavaa eläinlääkäriä. Täältä löydät suosittelemamme pelletit.

Huom! Kaikki muutokset pellettien ja vihreiden ruokinnassa tulisi aina tehdä asteittain, jotta kanin maha ehtii tottua uuteen ruokaan.

Kaniosaava eläinlääkäri

Eläinlääketieteen perusopinnot eivät ole riittävän kattavat kanien hoidon osalta, jotta jokainen eläinlääkäri osaisi asianmukaisesti hoitaa kaneja. Kanit ovat hyvin vaativia eläimiä niin fysiikaltaan kuin käyttäytymiseltään ja siksi lajiin perehtymättömät eläinlääkärit voivatkin helposti väärinymmärtää isokorvaisia ystäviämme. Lukuisat eläinklinikat kuitenkin sanovat hoitavansa kaneja, vaikka heillä ei olisi näihin erikoistunutta henkilökuntaa. Siksi onkin erittäin tärkeää olla tarkkana, minne kaninsa vie hoitoon.

Kaikki kanit tulisi rokottaa kerran vuodessa, käyttää perustarkastuksessa kaniosaavalla eläinlääkärillä noin 6-12 kuukauden välein sekä leikkauttaa kaniosaavalla eläinlääkärillä.

Pääkaupunkiseudulla eksoottisia/kaniosaavia eläinlääkäreitä ovat esimerkiksi Eläinlääkäriasema Huoman Jenni Ranki (Vantaa), Tammiston Evidensian Johanna Mäkitaipale ja Delphine Laniesse (Vantaa), Eläinlääkäriasema Arkki:n Heidi Hermiö (Espoo) sekä Johanna Raulio (Vantaa).

Lajitoverin seura

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja tutkimusten mukaan kanille lajitoverin seura onkin yhtä tärkeää kuin ruoan saanti. Se ei siis ole mukava bonus, vaan perustarpeisiin kuuluva hyvinvointivaatimus. Kanit ovat kuitenkin tarkkoja reviiristään, eivätkä luota heille tuntemattomiin kaneihin, joten kanien yhdistäminen tulee tehdä huolella.

Millaisia virikkeitä kani tarvitsee?

Kanit ovat saaliseläimiä, joiden hyvinvointi rakentuu turvallisuudesta ja mahdollisuudesta toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan. Niille on elintärkeää voida piiloutua, kaivaa ja pureskella — ei satunnaisesti, vaan päivittäin ja ympärivuorokautisesti.

Piilopaikka ei ole kaneille luksusta, vaan perustarve. Ilman paikkaa, johon vetäytyä, kani voi tuntea olonsa jatkuvasti uhatuksi, mikä altistaa pitkittyneelle stressille. Tämä näkyy usein hienovaraisesti esimerkiksi levottomuutena, ylivarovaisuutena tai jopa syömättömyytenä. Jopa Suomen eläinten hyvinvointilaissa todetaan, että kanilla tulee olla sopiva piilopaikka.

Kaivaminen ja pureskelu puolestaan liittyvät sekä käyttäytymistarpeisiin, että terveyteen. Kanit purkavat näiden avulla jännitystä, tutkivat ympäristöään ja kuluttavat hampaitaan, jotka kasvavat jatkuvasti. Riittämättömästi toteutuessaan puutteet näissä voivat johtaa sekä käytöshäiriöihin, että kivuliaisiin hammasongelmiin.

Kanin todellinen hyvinvointi ei synny pelkän nälän ja janon tyydyttämisestä, vaan ympäristöstä, jossa se voi toteuttaa koko käyttäytymisrepertuaarinsa – elää ei vain selviytyäkseen, vaan voidakseen hyvin kokonaisvaltaisesti.

Kaneille tulisi tarjota seraavanlaisia virikkeitä ympäri vuorokauden:

1. Kaneille tarkoitettuja, nakerreltavia leluja, esim. pajuleluja tai omenapuun oksia

2. Heinä toimii kanille myös virikkeenä. Heinää tuleekin olla kanin saatavilla aina.

3. Piilopaikkoja kuten tunneleita ja mökkejä

4. Tasoja, joiden päälle kani voi turvallisesti hypätä

5. Kaivuulaatikko

6. Pehmeitä mattoja, jotta juoksentelu ja hyppiminen eivät vauroita kania