Kun kanien hoitoon ja tarpeisiin liitttyvä taustatyö on tehty, on aika alkaa pohtia, mistä kaniystäviä kannattaisi lähteä hankkimaan. Vertaillaan seuraavaksi hieman kanin hankintaa eläinsuojeluyhdistyksestä, kasvattajalta ja eläinkaupasta.

Vaikutus kanikriisiin

Kotia etsiviä kaneja on nettipalstoilla paljon ja myös eläinsuojeluyhdistyksille tarjotaan kaneja jatkuvasti. Adoptoimalla eläinsuojeluyhdistyksestä autat sekä kaneja, jotka adoptoit, että niitä kaneja, joille vapautuu yhdistyksestä paikka kodin etsintään. Eläinsuojeluyhdistykset eivät koskaan kasvata kaneja, vaan etsivät koteja niille kaneille, jotka ovat esimerkiksi hylätty tai jouduttu huostaanottamaan.

Kasvattajien tulisi aina kantaa lopullinen vastuu kasvateistaan ja olla valmiita ottamaan nämä takaisin mikäli ostaja joutuu luopumaan kaneista. Valitettavasti on myös kasvattajia, jotka eivät kuitenkaan näin toimi.

Eläinkaupoissa kanit taas ovat tyypillisesti tuotteiden tapaan esillä, mikä voi lisätä myyntiä osaamattomille ostajille ja vaikuttaa negatiivisesti kanikriisiin. Kun ostajat eivät ymmärrä kanien tarpeita, kanit saattavat päätyä nettipalstoille etsimään uutta kotia tai eivät saa elää lajityypilliset perustarpeet täyttävää elämää. Eläinkaupassa kanien taustasta ei myöskään usein saa riittävää tietoa.

Kanien terveys

Ylijalostetut kanirodut ovat alttiita vakaville terveysongelmille, jotka heikentävät merkittävästi eläimen elämänlaatua. Siksi tällaisten rotujen kasvattaminen herättää vakavia eettisiä kysymyksiä. Näiden kanien hankkimista eläinkaupasta tai kasvattajalta ei suositella. Eläinsuojeluyhdistykset eivät lisäännytä kaneja, joten rescuekanin adoptointi, myös ylijalostetun, on arvokas tapa tarjota hyvä elämä kanille, joka tarvitsee erityistä huolenpitoa.

Järkevintä on hankkia kaksi tai useampi leikattua, aikuista kania, jotka tulevat toimeen keskenään.

Kanien yhdistäminen

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä ja siksi kaneja tulisi aina olla vähintään kaksi. Parhaassa tapauksessa eläinsuojeluyhdistyksestä voi löytää jo valmiiksi toistensa kanssa toimeen tulevan kaniparin tai -ryhmän, jolloin myös aikaa ja vaivaa säästyy huomattavasti, kun kaneja ei tarvitse itse yhdistää.

Helpoin tapa tarjota kanille lajitoverin seura on hankkia valmiiksi leikattu ja "bondattu" kanipari tai -ryhmä. Mikäli päädyt ottamaan kaksi poikasta, on varauduttava siihen, että poikaset on erotettava ennen teini-ikää, leikattava ja yhdistettävä uudelleen huolellisesti hormonitoiminnan tasaannuttua.

Kaikki kanit eivät kuitenkaan tule toimeen keskenään, vaikka yhdistäminen tehtäisiin oikein – myös siksi valmiiksi yhteensopivan kaniparin hankinta on usein järkevin valinta.

Mistä tunnistaa kaneihin perehtyneen eläinsuojeluyhdistyksen?

Muun muassa näistä merkeistä tunnistat kaneihin perehtyneen eläinsuojeluyhdistyksen:

1. Yhdistys ei luovuta kaneja elämään häkissä - ei "edes" osaksi vuorokautta. Minimitilavaatimuksena kahdelle kanille on 3m x 2m kokoinen tila.

2. Yhdistys ei luovuta kaneja rokottamattomina tai leikkaamattomina uusiin koteihin. (Leikkaamattomana vain siinä tapauksessa, jos kanin leikkauttamisesta tehdään sopimus uuden kodin kanssa.)

3. Yhdistys ei luovuta kaneja elämään ilman lajitoverin seuraa. Yhdistyksessä myös ymmärretään, että kaikki kanit eivät tule toimeen keskenään ja annetaan mahdollisuus kanin palauttamiseen mikäli yhteiselo adoptiokodin alkuperäisen kanin kanssa ei lähde sujumaan.

Kysymykset kasvattajalle

Suosittelemme aina harkitsemaan ensisijaisesti adoptiota. Mikäli kuitenkin hankit kanisi kasvattajalta, ohessa hyviä kysymyksiä kasvattajalle esitettäväksi:

1. Kuinka paljon tilaa kaneilla on kasvattajan luona? Onko niillä tarpeeksi virikkeitä? Kaksi kania tarvitsee vähintään 3m x 2m kokoisen tilan käyttöönsä ympäri vuorokauden.

2. Kuinka pitkään jokaista kania käytetään siitokseen? Siitosurokset elävät tyypillisesti eristettynä, sillä leikkaamattomat urokset eivät normaalisti voi elää turvallisesti muiden kanien kanssa. Siksi uroskanien 'siitosura' tulisikin pitää lyhyenä. Rabbit Welfare Association & Fund -järjestön mukaan naaraan tulisi jäädä kokonaan pois kasvatustoiminnasta noin 2,5-3 vuoden iässä.

3. Kuinka monta poikuetta naaras saa vuodessa? RWAF:n mukaan naaraskanilla saisi olla korkeintaan 2-3 poikuetta vuodessa, eikä se saa aloittaa lisääntymistä ennen kuin on sukukypsä.

4. Onko kanien suvussa perinnöllisiä sairauksia tai merkittävää sisäsiittoisuutta?

5. Ottaako kasvattaja kanit takaisin mikäli ostaja ei niitä pysty jostain syystä pitämään? Vastuullinen kasvattaja kantaa lopullisen vastuun kasvateistaan.

6. Mitkä ovat kasvattajan vaatimukset tulevan kodin suhteen? Vastuullinen kasvattaja luovuttaa kaneja vain koteihin, jossa kanit pääsevät elämään lajityypillistä elämää, ja jossa niille tarjotaan asiallinen kaniosaavan eläinlääkärin hoito.

7. Saavatko kasvattajan kanit tarvittavan, kaniosaavan, eläinlääkärin hoidon? Kanien eläinlääkärikustannukset voivat toisinaan olla jopa satoja tai tuhansia euroja, joten kanien yksilöllinen huolenpito voi olla haastavaa mikäli kaneja on paljon. Vastuullinen kasvattaja rokotuttaa ja perustarkastuttaa kaikki poikaset sekä niiden emot ja isät.

8. Onko kaneilla pitkä kuono ja pystykorvat? Ovatko kanit suurin piirtein villikanin kokoisia? Kanien terveysnäkökulmasta tämä on ainoa hyvä vaihtoehto. Myös erikoisturkkiset rodut ovat alttiita erilaisille terveys- ja kommunikaatio-ongelmille.