Kaneja pidetään yhä usein liian pienissä tiloissa – lukittuna häkkiin tai ahtaassa aitauksessa. Monelta puuttuu myös lajitoverin seura tai riittävä virikkeellisyys. Kun nämä perustarpeet jäävät täyttymättä, seurauksena voi olla stressiä ja esimerkiksi seinien tai listojen jyrsimistä.

Kanien hyvinvointi rakentuu useasta tekijästä: sopiva ruokavalio ja terveydenhuolto, lajitoverin seura, riittävä tila ja mielekkäät virikkeet. Kuten kissat ja koirat, myös kanit voivat elää vapaina sisätiloissa – kunhan ympäristö on tehty niille turvalliseksi.

Kuinka suuri tila on riittävä?

Kanit ovat luonnostaan aktiivisia ja liikkuvia eläimiä. Evoluution myötä niille kehittynyt tarve juosta, hyppiä ja kaivautua liittyy niiden selviytymiseen luonnollisessa ympäristössä. Kun kaneilla ei ole riittävästi tilaa liikkua, tämä luonnollinen käyttäytyminen rajoittuu, mikä aiheuttaa stressiä. Rajoitettu liikkumatila voi myös johtaa erilaisiin terveysongelmiin.

Vastoin yleistä harhaluuloa kani ei voi asua häkissä, vaan tarvitsee vähintään 3m x 2m x 1m tilan käyttöönsä ympäri vuorokauden. Vaikka suomalaisessa eläinten hyvinvointilaissa kanin pitäminen häkissä on sallittua, täyttää tämä tila vain lain vähimmäisvaatimukset – ei kanin hyvinvoinnin tarpeita. Häkki ei mahdollista lajityypillistä liikkumista, ja sen seurauksena kani voi passivoitua, masentua ja jopa sairastua fyysisesti.

Kanit tekevät luonnostaan nopeita spurtteja, hyppivät korkealle ja vaihtavat suuntaa äkillisesti – tekevät niin sanottuja binkejä ja zoomeja. Tällaiset liikkeet eivät onnistu ahtaassa tilassa. Siksi vähimmäissuositus kahdelle kanille on 3m x 2m käytössä ympäri vuorokauden. Mitä aktiivisemmista yksilöistä tai suuremmasta laumasta on kyse, sitä enemmän tilaa tarvitaan.

Millaisia virikkeitä kaneilla tulee olla?

Kanit ovat saaliseläimiä, joiden hyvinvointi rakentuu turvallisuudesta ja mahdollisuudesta toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan. Niille on elintärkeää voida piiloutua, kaivaa ja pureskella — ei satunnaisesti, vaan päivittäin ja ympärivuorokautisesti.

Piilopaikka ei ole kaneille luksusta, vaan perustarve. Ilman paikkaa, johon vetäytyä, kani voi tuntea olonsa jatkuvasti uhatuksi, mikä altistaa pitkittyneelle stressille. Tämä näkyy usein hienovaraisesti esimerkiksi levottomuutena, ylivarovaisuutena tai jopa syömättömyytenä. Jopa Suomen eläinten hyvinvointilaissa todetaan, että kanilla tulee olla sopiva piilopaikka.

Kaivaminen ja pureskelu puolestaan liittyvät sekä käyttäytymistarpeisiin, että terveyteen. Kanit purkavat näiden avulla jännitystä, tutkivat ympäristöään ja kuluttavat hampaitaan, jotka kasvavat jatkuvasti. Riittämättömästi toteutuessaan puutteet näissä voivat johtaa sekä käytöshäiriöihin, että kivuliaisiin hammasongelmiin.

Kanin todellinen hyvinvointi ei synny pelkän nälän ja janon tyydyttämisestä, vaan ympäristöstä, jossa se voi toteuttaa koko käyttäytymisrepertuaarinsa – elää ei vain selviytyäkseen, vaan voidakseen hyvin kokonaisvaltaisesti.

Kaneille tulisi tarjota seraavanlaisia virikkeitä ympäri vuorokauden:

1. Kaneille tarkoitettuja, nakerreltavia leluja, esim. pajuleluja tai omenapuun oksia

2. Heinä toimii kanille myös virikkeenä. Heinää tuleekin olla kanin saatavilla aina.

3. Piilopaikkoja kuten tunneleita ja mökkejä

4. Tasoja, joiden päälle kani voi turvallisesti hypätä

5. Kaivuulaatikko

6. Pehmeitä mattoja, jotta juoksentelu ja hyppiminen eivät vauroita kania