Moni ajattelee, että suru on vain ihmiselle kuuluva tunne. Mutta myös eläimet surevat. Kun kani menettää lajitoverinsa, se menettää turvaa, rutiineja ja läheisyyttä – joskus ainoan kanikumppaninsa, joskus tärkeän osan laumastaan. Kumpikin voi järkyttää kanin kokemusta turvallisuudesta, mutta yksin jääminen on kanille erityisen raskasta, sillä se rikkoo perustavanlaatuisen tarpeen lajitoverin läheisyydestä.

Näkyvät reaktiot voivat vaihdella, mutta suru on todellinen: osa kaneista vetäytyy, muuttuu passiiviseksi tai jopa lakkaa syömästä, toiset taas voivat tulla levottomiksi ja usein kanit myös etsivät kadonnutta ystäväänsä.

Lajitoveri on kanille sosiaalisena yhdyskuntaeläimenä elämän peruspilari ja tärkein turvan lähde. Yksin jäänyt kani voi oireilla monin tavoin: se voi alkaa esimerkiksi piileskellä enemmän, olla passiivisempi ja menettää kiinnostuksensa ympäristöön. Joillekin ilmenee jopa aggressiivisuutta tai stereotyyppistä käyttäytymistä kuten ylenmääräistä kaivamista, turkin nyppimistä tai levotonta vaeltelua. 

Lempeästi hyvästien äärelle

Jos mahdollista, on hyvä antaa elossa olevalle kanille mahdollisuus nähdä menehtynyt ystävänsä. Tämä voi auttaa kania ymmärtämään, mitä on tapahtunut — sen sijaan, että kaveri vain katoaisi jälkiä jättämättä. Vaikka kani ei ymmärrä kuoleman konseptia samalla tavalla kuin ihminen, sen olisi hyvä saada nähdä kuollut lajitoverinsa, jotta se voi hahmottaa, että toinen ei enää ole läsnä – tämä voi ennaltaehkäistä levotonta etsimiskäyttäytymistä ja tukea sopeutumista muutokseen.

Paras tilanne olisi, että sairas kani voidaan lopettaa kotona, jolloin tilanne on rauhallisempi ja tuntuu turvallisemmalta kaikille osapuolille. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, ja jokainen tilanne on yksilöllinen.

Tärkeintä on huomioida yksin jääneen kanin hyvinvointi heti menetyksen jälkeen. Ruokahalun ja juomisen seuraaminen on välttämätöntä: syömättömyys on kanille hengenvaarallinen tila ja tällöin tulee lähteä eläinlääkäripäivystykseen. Jos kani syö normaalisti, mutta vaikuttaa vetäytyneeltä, älä pakota sitä vuorovaikutukseen. Sen sijaan voit esimerkiksi tarjota kanille piilopaikan lisäksi aisteja aktivoivia virikkeitä, jotka vahvistavat hyvinvointia.

Ruokailun voi virikkeellistää esimerkiksi niin, että heinää on useassa paikassa ja sen joukkoon on ripoteltu kuivattuja luonnonkasveja tai yrttejä. Pelletit voi piilottaa nuuskumattoon tai muuhun etsintäleluun. Myös pajun- tai omenapuun oksat tarjoavat mielekästä tekemistä ja lievittävät stressiä pureskelun kautta – ne voivat olla pieniä, mutta merkityksellisiä keinoja tukea kania surun hetkellä.

Yksin jäänyt kani tarvitsee tukea – ja ennen kaikkea uuden lajitoverin

Vaikka suru on yksilöllinen kokemus, kaneille ei riitä vain "aika parantaa" -lähestymistapa. Tarvitaan myös virikkeitä, huolenpitoa ja mahdollisuuksia purkaa henkistä stressiä. Pehmolelu, joka muistuttaa toista kania, ja jossa on mahdollisesti edesmenneen kaniystävän hajuja, voi tuoda turvaa. Monesti kanit alkavat jopa pesemään pehmolelua ja makoilevat sen vieressä.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että kani saa uuden lajitoverin. Mitä pikemmin uusi kaveri voidaan tuoda mukaan kanin elämään, kuitenkin turvallisesti ja huolellisesti totuttaen, sitä paremmin yksin jäänyt kani todennäköisesti toipuu. Toisen kanin poismeno on yksin jääneelle kanille yksi stressaavimmista kokemuksista, ja yksinäisyyden pitkittyessä myös fyysiset terveysriskit kasvavat.

Uusi alku ja huolellinen yhdistäminen

Kaniystävän menettäminen on sekä kanille, että kanien hoitajalle raskas kokemus. Samalla se on hetki, jolloin moni huomaa, kuinka vahva side kaneilla voi olla toisiinsa. Siksi surun hetkellä tarvitaan erityistä kanin hyvinvoinnin seurantaa, mutta myös pitkäjänteistä suunnittelua kanin lajityypillisten tarpeiden toteutumiseksi.

Uuden kanin hankinta on tärkeä osa kanin toipumisprosessia ja hyvinvoinnin ylläpitämistä. Hyvin toteutettu yhdistäminen — neutraalissa tilassa ja kanien ehdoilla — voi antaa yksin jääneelle kanille uuden alun.

Uuden kanin saapuminen voi herättää ristiriitaisia tunteita, erityisesti silloin, jos uusi kaverikandidaatti ei osoittaudukaan sopivaksi omalle kanille. Se voi tuntua raskaalta etenkin surun keskellä. Silti on hyvä muistaa, että sopiva lajitoveri löytyy vielä. 

Yksin jäänyttä kania on tärkeä tukea kokonaisvaltaisesti: tarjoamalla turvaa, tuttuja rutiineja, virikkeitä ja lopulta uuden lajitoverin tämän rinnalle. Kun kanin tarpeisiin vastataan rauhallisesti ja johdonmukaisesti, sen arki voi alkaa vähitellen asettua uudelleen – omalla painollaan ja kanin tahdissa.

‍

Lähteet:

RWAF (Rabbit Welfare Association & Fund). (2023). Grief in rabbits – what to look for and how to help them cope. Rabbiting On, Spring 2023

Cushman, A. (n.d.). GI stasis in rabbits: a deadly condition.

Harriman, M. (n.d.). Pet loss support for your rabbit.